Ajankohtaista

SEMBA OY

Scientific Energy Methods for Balancing

Monday, 08 September 2014 03:00

Echinococcus multilocularis ja Echinococcus granulosus EN

Viimeisin suomalaisiin lähiaikoina tarttuva vitsaus on virallisen tiedon mukaan Echinococcus multilocularis eli myyräekinokokki. Ekinokokki - loisista on Suomessa kirjoitettu jo 2000-luvun alusta lähtien, mutta suuremman yleisön tietoisuuteen loinen on noussut vasta tänä keväänä, kun Helsingin Sanomat, Aamulehti, Iltalehti ja muu lehdistö on kirjoittanut Suomeen pian leviävästä loisesta.

Virallisen tiedon mukaan myyräekinokokkia ei ole toistaiseksi löydetty Suomesta, mutta sen odotetaan leviävän Suomeen aivan lähiaikoina. Hirviekinokokkia on virallisen tiedon mukaan Suomessa jonkin verran pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Bioresonanssiterapialaitteella mitattuna sekä hirviekinokokki (Echinococcus granulosus) että myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis) on aina resonoinut jonkin verran noin 80 %:ssa ensimäistä kertaa mitattavavana olevista asiakkaista.


Hirviekinokokki (kasvaa noin 2-7 mm pitkäksi) ja myyräekinokokki (kasvaa noin 1 – 4 mm pitkäksi) ovat pieniä heisimatoja, jotka leviävät ihmiseen sen munilla saastuneista marjoista ja sienistä tai joskus eläimien turkista. Hirviekinokokin väli-isäntiä ovat hirvieläimet ja myyräekinokokin väli-isäntiä ovat myyrät. Ekinokokkia kantavat myös koirat, kissat, ketut, supikoirat, sudet ja karhut. Muualla maailmassa ekinokokkia löytyy myös lampaista ja lehmistä. Eläimet kuljettavat loisia mukanaan ja pudottavat mikroskooppisen pieniä munia ympäristöönsä. Munat leviävät myös tuulien kuljettamana. Tärkein kohta, mihin ekinokokki – loiset ihmisen kehossa pesiytyvät, on maksa, mutta kaikista muistakin elimistä on niitä mahdollista löytää. Myyräekinokokki tekee monilokeroisia kystia ja hirviekinokokki yksilokeroisia kystia. Kystat ovat nesteen tai geelimäisen nesteen täyttämiä pienten ekinokokki – toukkien varastoja. Jos kysta puhkeaa, voi seurauksena olla monia uusia kystia eri puolella kehoa. Tavallisesti kystat kehittyvät ihmisen kehossa monien vuosien kuluessa ja aiheuttavat vain vähäistä haittaa. Jos kystat kasvavat isoiksi tai ongelmallisissa kehonosissa, ne voivat olla vaarallisia.


Harmittavaksi ekinokokki - loiset tekee se, että muutoin niin terveellisiä marjoja ja sieniä ei voi turvallisesti syödä ilman kuumentamista. Kuten kaikkien loisten munat, myös ekinokokin munat ovat erittäin kestäviä ja säilyvät tartuntakykyisinä vuosia.


Professori Heikki Henttonen vastasi 14.04.2011 Iltalehden toimittajalle seuraavasti: 

 

Toimittaja: ”Voiko marjoja ja sieniä voi enää syödä, jos loismato leviää Suomeen?” Prof. Henttonen: ”Tuoreet ja pakastetut marjat eivät ole turvallisia, sillä munat säilyvät pakastimessa aikakin vuoden. Muutaman minuutin keittäminen tuhoaa munat. Virosta tuoduissa sienissä ja marjoissa voi olla munia jo nyt.”

 

Pakastaminen ei tuhoa munia helposti. Japanilaiset (Matsude, Inaba ja Kamiya, 2003) ovat 2003 julkaisseet ansiokkaan tutkimuksen ekinokokki – munien kestävyydestä. Tutkimuksen tulos oli, että ekinokokki-munat kuolevat pakastamalla, kun niitä pidetään vähintään -80°C lämpötilassa vähintään 2 viikkoa. Kuumentamiselle munat ovat herkempiä. Keittämällä 1 minuutin 100°C lämpötilassa ekinokokki-munien pitäisi kuolla, varmempaa on keittää 100°C ainakin 3 minuuttia.


Tuoreet, kuumentamattomat marjat voi myös syödä turvallisesti, kun niitä on zapperoitu ruokazapperilla vähintään tunti. Marjat voidaan zapperoida myös jäisinä.


Jos myyräekinokokki tai hirviekinokokki ovat jo tarttuneet kehoosi, voidaan asia todeta nopeasti bioresonanssiterapian avulla ja ongelmaan on olemassa hoito luonnon aineilla.


Viitteitä:

 

www.evira.fi/eläintaudit

 

Helsingin Sanomat 26.02.2011 www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/...myyräekinokokkia+jo.../1135264099332

 

Iltalehti 14.04.2011 www.iltalehti.fi/uutiset/2011041413539744_uu.shtml

 

Lääkärilehti 10.03.2011 www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id..

 

Jarva, H., Lavikainen, A.,Henttonen, H. & Meri, S. 2002: Uhkaavatko ekinokokit meitä? Duodecim 2002; 118(20): 2083 – 2090. www.duodecimlehti.fi


Matsudo, K., Inaba, T. & Kamiya, H. 2003: Detection of Echinococcus multilocularis Eggs by Centrifugal Floatio. Ipn. J.Infect.Dis., 56, 2003.


Wachira, T.M., Macpherson, C.N.L. & Gathuma, J.M. 1991: Release and survival of Echinococcus eggs in different environments in Turkana, and their possible impact on the incidence of hyatidosis in man and livestock. Journal of Helminthology (1991), 65: 55-61.

 

More in this category: « Latest